Junis on loistava paikka, varsinkin kesällä. Sinne kelpaa mennä. 

Juomaan Starbucksia.

 

Tää 'junis' on tän slummin ainut hyvä paikka. Siel ei oo koskaan porukkaa. Siin menee välil junii, mut ne ei ees haittaa ku siel on nii rauhallista muuten.

Mennäänpä kaks päivää taaksepäin niin kuuntelin Ramonesia, Sex Pistolsia, Nirvanaa, Red Hot Chili Peppersiä, Misfitsiä, Blink 182'sta, Green Dayta, Holea ja muita. Mitä kettua. Nytkö musta vihdoin tulee joku Emo?

Haha. Toivottavasti ei. Musta luullaan et mä kuuntelen Heviä ja et mä dataan 24/7. Noooup.  Mä istun juniksella, kerran päiväs käyn koneella, ja hengaan mun antikavereitten kans. 

Mä en itekkää tajuu tota hevijuttuu.

Koulus mul on kuluneet maiharit, musta kauluspaita ja punanen kravaatti. Kaiken kaikkiaan tän Idiot Clubimaisuuden jälkeen tulee mun irokeesi ja punkmainen musiikkimaku joka muuttuu päiväpäivältä johonkin Emo angsti 30 Seconds To Mars All Time Low juttuun. Ok. Mikäs siinä. Olinhan mä MCR'n keikallakin. Ja kohta meen Simple Planin keikalle. MULLA ON LEVEÄ MUSAMAKU eiku.

Kuuntelin MCR'n The Black Parade levyä. Joo ja se oli mun levyhyllyssä. 

Tulin siihen tulokseen et alan opettelemaan Disenchantedia, hyvä piisi.

Ne soitti ennen hyvää musaa, siis MCR, mut nyt ne on jotai vitun säälittäviä 'Killjoyseja' jotka laulaa NANANAA. No, kaikki tavallaan. Danger Daysin juoni on iha hieno. Se kertoo vuoden 2019 maailmansodasta. Ja motto menee "Killjoys never die" Ne kuolee SING - kappaleen musavideossa ja albumilla. Jassoo.

Mä oon kunnon trolli ku tuun heti puhuu jonkun bändin huonon puolista ja alamäestä. Hyvä mä. Mul on tylsää.